Sä otat liikaa riskejä olet katujen villi sulle käy vielä hullusti kun kylvet kivussa kuin suihkulähteen hylkeet. repivä temppera on taakka ja vamma turvallisen elämän muuraamassa majassa kuljet kaarien päällä varomatta hetkiä, jolloin voi sattua jalkoihin, käsiin...
Hengität kuin kuolematon, likaisen diskon henkipattona hitaasti kaiken mahdollisen hapen hautoen timanttia mustien takkiesi oikeiden silmiesi sanojesi sisällä
Älä unohda minua tänne nukkumaan katukiveen viilenevään sellainen sä olit, valvoit yösi kuolevan runon vierellä antaen sille mahdollisuuden tulla kuulluksi arkailematta juoksit vastarannan perään muistamatta, että vedet ne aina lopulta vetäytyy
Kun niin elää saa kaiken itselleen, hukkaamatta ainoaa tarinaansa omenapuiden varjoon puistokäytävillä ja musteenmustan huoneen ainoalla lavalla olit samaan aikaan katsoja ja se jota katsotaan, se jonka tunteen syvyydellä muuttuu talon rakenteet ja liikkuu pysyvästi historian virrat.