Suru sulaa kämmenkuopassa, on kevyt olo kaadun sängylle kuin hiekka, tuuli vie puolet, olen kaunis kuin käärmeen luuranko ja kielot katusorassa kasvava timjami, en pelkää enää mitään, en välitä mieleni piruista voin kaatua mutta kaadun aina sänkyyn jossa linnut pehmeät hymyillen odottaa. Asiat mitä vihaan itsessäsi, on niitä joista teen mun kauneimmat runoni! Kuuntelen pianoa, Julia soittaa pianoa, muistan oudot asiat jotka aikaanaan inspiroivat minua, sarjakuvat ja Aliisa, olin niihin ihastunut nyt sen ymmärrän. Feministiset puheet areenoilla. On hyvä, etten ole niitä unohtanut. Se kaikki on yhä minussa, voin kääntää sen vallaksi. Eläköön piano! Eläköön sänky! Eläköön sarjakuvat. Eläköön puheet areenoilla. Jutelkaa minulle lähellä ihoani, kämmenkuopassa ja luurangossa. Jääkää maailmani rantaan asumaan hiekkaiseen tuuleen kun tuivertaa ja sade, matkoilla jalat nirhamin.