Se on ne valot, ne pimeässä

Se on ne valot, ne pimeässä
ne mitkä syttyy kun liikuimme yöllä
Oli vihreää, telaketjut sillan raoissa
taksit, jotka tunteja kuljetti.
Päivät ovat pidempiä kuin vuodet, väitän,
koska aamusta iltaan tunnelma
muuttuvi. Mieli raiskaa, nukahtaa.
Vuosista vuosiin on enemmän yhtä, on
aina lopulta naurua, talvia..

Rakastan sinua kun olet niin kaunis,
vannon että rakastan aina.
Rasvaruoka nauruhampaan raoissa.
Rakastan seksin kosteita runkoja,
rakastan iltoja valoisissa huoneissa,
kun on aikaa maalata.
Psykiatrisen jälkeen tahdon Harlemiin,
pois terveistä metsistä,
olla siellä kauan, tanssimassa hiessä,
Aina suurimmat rimssut päällä.
Tekstitatuointi jota kukaan ei ymmärrä,
ystävinä ne joita muut haukkuu;
Vankilaan vahingossa joutunut Noora,
rannalle sammunut, nutussaan runoja
vaikkei niitä koskaan kirjoita.
Kun pidän lujasti kiinni omastani,
muut suuttuu,
ne aina neuvoo ja suuttuu,
sanoo "häpeän sen seurassa kun se niin pukeutuu."

Mentiin kulta-grillille glitterit 
kimmellen, Sanoit, "on aina raskasta 
olla juhlien ainoa Rihanna" ja 
räkätettiin, liimat repeili kengistä. 
Kun suutut äkkiä, silmissäsi rypistyy
eilisen hesareita,
silloin sinua suutelen, kuolaista suutasi suutelen.
Päädyimme satamaan kun vain 
kävelimme musteenmustaa tietä ja sanon,
että jos olisin oma itseni, en koskaan 
kirjoittaisi väkisin runoja. 
Olisin maalaamassa satamassa! 
Jos olisin oma itseni, olisin 
räiskähtelevä niin arka, eikä kukaan 
ymmärtäisi. 
Julmin olo kaikista tulee kun kuuntelee muita saunassa,
eikä ne uskalla kuulla
kuinka lauhtumatta runoilen!

E.T.